perjantai 15. toukokuuta 2015

Ideapark-juoksu puolimaraton 9.5.2015

Nyt on vuoden ensimmäinen puolikas juostu Lempäälässä. Lähtökohdat olivat hyvät vuoden takaiseen kisaan verrattuna: vuosi sitten siitepölykausi oli pahimmillaan ja lämpöä pukkasi kevään ensimmäisen kerran jopa 23 astetta. Tämänkertainen rapsakantuulinen 8 astetta sopi minulle paremmin, ei vieläkään tullut kylmä lyhytlahkeiset + säärystimet -kombossa. Pitkähihainen, hanskat ja buffi olivat silti tarpeen.


Alkulämmöksi jumppaa ja lyhyitä vetoja.

Kuin hauet rannasta.


Lähdin juoksemaan tasaista vauhtia yhtä matkaa seurakaverin kanssa. Juoksijoita oli yhteensä noin tuhat ja pari alkukilometriä olivat vähän ruuhkaiset. Geelit otin puolen tunnin välein ja huoltopisteiltä nappasin vesimukilliset, sillä ainakin ensimmäisen pisteen urheilujuoma oli liian vahvaa mahalleni.

Tavoitesykkeeni oli 170 ja kisan keskisykkeeksi tuli 167. Tuntuma oli sellainen, että sain happea riittävästi ja olo oli koko ajan kohtalainen, mutten kuitenkaan pystynyt menemään epämukavuusalueelleni.  15 kilometrin kohdalla seurakaveri karkasikin omia matkojaan ja juoksi hienosti ennätyksensä.

Tasaisen vauhdin ylläpito oli hankalaa, sillä ylä- ja alamäkiä tuli vastaan jatkuvasti. Himmailu ylös, kiihtyvä rullaus alas, himmailu ylös… Pitkähkö pätkä reittiä kulki peltojen vieressä hiekkatiellä. Tällä osuudella sain pikkukivet lenkkarin sisään ja pohjakuvioinnin väliin ja kovan vastatuulen vaikutus oli suurin. Kannustajia reitillä oli melko harvassa verrattuna esim. Tampere Puolimaratoniin, mutta pariin otteeseen saatiin kuitenkin nauttia livemusiikista.


Pikaiset läpyt ennen loppusuoraa.


Parisataa metriä ennen maalia otin loppukirin. Aika 1:58:56 oli vajaan minuutin huonompi kuin ennätykseni, mutta ihan ok aika mäkiselle reitille. Parannusta viime vuoden tulokseen tuli noin viisi minuuttia. Maalissa jututin jo saapuneita seurakavereita ja herkuttelin palautumiskassin sisällöllä. Osallistujalahjaksi jaettu Asicsin paita jää minulta käyttämättä, sillä tilaamaani kokoa ei ollut jäljellä.

Lenkkarit riisuttuani huomasin potentiaalisen syyn siihen, miksi vaihdoin loppumatkasta askelluksen päkiätyylistä tasajalka-/kanta-astuntaan: vasemman isovarpaan tyvestä löytyi jäätävän kokoinen rakko. Tämä lienee myös syy siihen, miksi vasen pohkeeni oli kisan jälkeen täysin jumissa, vaikkei oikeassa tuntunut pahalta. Kisassa otetuista kuvista huomaa, että askeleeni tulee vielä liian eteen. Tätä on yritetty kitkeä pois etukallistuksen opettelulla, mutta tekemistä riittää edelleen...
 
Huomenna onkin sitten Helsinki City Runin vuoro, en tosin mene juoksubaanan puolelle vaan keskityn kannustamaan, kuvaamaan ja huoltamaan perhettä ja kavereita. Välillä näin päin!

perjantai 8. toukokuuta 2015

Harry’s Spring Run-Off 5 km 4.4.2015


Yhdistetystä talvi- ja pääsiäislomasta onkin kulunut jo kuukausi. Matkustin mieheni kanssa Islantiin ja Kanadaan, eikä loma mennyt pelkästään löhöillessä.

Parin päivän Islannin-pyrähdyksellä kiersimme autolla Reykjavikin lähellä olevia luonnonnähtävyyksiä. Jäätävän tuulisena päivänä uintitauko Laugarvatnen ulkoilma-altaalla teki terää. Altaiden vesi lämmitetään geotermisellä lämmöllä ja altaita löytyy pienimmistäkin kylistä. Paikalliset viihtyivät 40-asteisissa pikkualtaissa juttelemassa, joten sain 28-asteisen 6 x 25 metrin altaan omaan käyttööni. Kävimme reissulla myös monelle tutussa Blue Lagoonissa, mutta sen vesi on liian kuumaa ja mineraalipitoista varsinaiseen uimiseen.

Kylmä ilma, lämmin vesi.

Torontoon saapumista seuraavana päivänä oli vuorossa juoksukisa. Bongasin matkan ajankohtaan osuvan ”Harry’s Spring Run-Off”- hyväntekeväisyysjuoksutapahtuman reissua suunnitellessa, ja ajattelin kokeilla, miltä kisaaminen ulkomailla tuntuu. Tapahtumalla kerätään varoja eturauhassyöpätutkimukseen, joten osallistumismaksu meni hyvään tarkoitukseen.

Kisamatkaksi valitsin viiden kilometrin reitin. Yllätyin, että alle 28 minuutin tavoiteajalla minut laitettiin ensimmäiseen lähtökarsinaan, mutta osa osallistujista kävelikin matkan. Tapahtumaan osallistui muutama tuhat juoksijaa ja järjestelyt toimivat hyvin, paikalla oli suuri määrä vapaaehtoisia neuvomassa. Kisapäivä oli aurinkoinen ja lämpöä oli parin asteen verran.

Team Finland.

Reitti kiersi paikallista High Park –puistoa ja oli hyvin mäkinen. Yksi alkumatkan alamäki oli niin jyrkkä, että itsesuojeluvaisto pakotti jarruttamaan.  Juuri ennen maaliviivaa reitti sisälsi puolestaan etukäteen legendaariseksi hehkutetun ylämäen, joka oli maineensa veroinen. Hyytymäisillään olevia juoksijoita tsempattiin mm. ’It’s just a hill, get over it!” –kylteillä. Muutenkin katsojia ja kannustusta oli paljon. Viihdykettä tarjosi niin marimbaorkesterin versio Enrique Iglesiaksen ”Bailamos”-kappaleesta kuin blueskitaristikin.

Syke pysyi koko ajan yli 170:n noustessa lopussa 180:een. Juoksu meni aikaan 26:42, joka oli minuutin heikompi kuin pari viikkoa aiemmin tehty Teivocup-kokeilu. Olin tyytyväinen, että alitin kuitenkin tavoiteaikani, sillä tiesin reitin olevan kova. Kokemuksesta tuli oikein hyvä matkamuisto.


Tarjoilut ja osallistujalahjakassin sisältö olivat oivat.

Loppuloman liikunta olikin kävelyä ja muutaman kerran hotellin kuntosalilla käymistä. Puolen tunnin treenilläkin sai lisävirtaa pitkiin kiertelypäiviin ja ruokahalua paikallisen poutinen popsimiseen.