perjantai 31. lokakuuta 2014

Ikävä lokakuu, mahtava marraskuu?

Lokakuu ei juurikaan tarjonnut kirjoittamisen aihetta, sillä treenaaminen jäi vähälle flunssaviikon, työmatkojen ja yleisen kiireen vuoksi. Huomenna koittava marraskuukaan ei pimeytensä ja koleutensa vuoksi innostaisi liikkumaan, mutta tällä kertaa kokeilen siihen ’fight fire with fire’ -tyyppistä lähestymistapaa.

’Mahtava marraskuu’ on minulle teemakuukausi, jonka aikana liikun keskimäärin tunnin päivässä pitäen kuitenkin yhden lepopäivän viikossa. Huikkaan lyhyesti kunkin liikunta-annoksen tunnelmat Twitterin puolella. Tarkoitus on saada itseni liikkeelle silloinkin kun sohva, viltti ja kirja tuntuisivat huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Parhaimmassa tapauksessa tunti päivässä -tyylistä tulee pysyvä rutiini.

Liikunnaksi lasken marraskuun aikana myös kävelylenkkien ja venyttelyn kaltaiset kevyet suoritukset, jottei treenimäärien merkittävä nosto olisi turhan dramaattista kropalle. Force majeure -klausuuli sisältää mahdollisen sairastumisen.


Voima tarttuu mm. Nokianvirran koulun liikuntasalissa.

Lokakuussa harjoittelua kertyi 13 tunnin verran seuraavalla jakaumalla:
  • juoksu 3 h 25 min, josta 45 min tekniikkaharjoitusta
  • uinti 2 h, pääasiassa tekniikkaharjoitusta
  • sisäpyöräily 3 h
  • lihaskuntojumppa, sali ja kotikuntopiiri 4 h 35 min
 
30 metriä alaspäin ja altaalle.

Kuukauden treenien valopilkku oli yhteiset uimaharkat hiljattain triathlonharrastuksen aloittaneen, ensi kesänä puolimatkalle suuntaavan kaverin kanssa. Hervannan uimahallin syövereissä ihastelin, miten puolessatoista kuukaudessa voi saada tekniikan niin hyvännäköiseksi – uintikurssi, jokaviikkoinen itsenäinen harjoittelu ja tekniikkavideoiden katselu olivat selvästi tuottaneet tulosta.

Samalla turhautti hieman se, miten vaikeaa itselle on oppia pois huonosta uintityylistä. Vääränlaiset liikeradat tuntuvat iskostuneen ”lihasmuistiin” ikuisiksi ajoiksi: kyynärpää ei pysy pinnalla, jalat uppoavat, hapenotto sekoittaa rytmin jne.

Mikä tahansa väri käy, kunhan se on musta.


Lokakuussa talouteemme muutti kaksi kappaletta Suunto-tuotteita. Mieheni hankki juoksu-, kuntosali- ja sulkapalloilukäyttöön Ambit 2 R -laitteen ja itse ostin uutukaisen Ambit 3 Sportin triathlonharjoittelua ja –kisoja varten. Mittarit ovat olleet nyt käytössä pari viikkoa ja ensivaikutelmat ovat olleet positiivisia.

Kapeassa ranteessa Ambit 3 näyttää aika massiiviselta, mutta laite ei tunnu painavalta. GPS-mittaus näyttää toimivan ilman katkoksia ja treenien siirto Movescountiin on nopeaa, kunhan vain hauenleukapiuha on kunnolla kiinnitetty mittariin. Myönnettäköön, että softapäivityksen yhteydessä nollautuneiden käyttäjäasetusten uudelleennaputtelu risoi ohuesti... Seuraavaksi klikkaan auki Ambit kolmosen opaskirjan ja perehdyn laitteen erikoisominaisuuksiin.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Musiikista sykkeen mä suoniini saan

”…Tilaan vie se melkein mut painottomaan.”

Kuuntelen musiikkia harva se päivä. Avokonttorityössä kuulokkeista raikaa YleX tai Radio Rock ja samaiset kanavat ovat soitossa myös autoradiossa sekä kännykässä kävelyn aikana. Ruokaa laittaessa on mukavaa nauttia vaikkapa kaiuttimiin viritellystä ulkomaisesta nettiradiosta.

Liikkuessa käytän musiikkia vaihtelevasti. Pyöräillessä musiikinkuuntelu on liian suuri turvallisuusriski, mutta vedenkestävällä mp3-soittimella voisi harkita halliuintiharjoitteluun taustaäänimattoa. Juostessa musiikki on hyvää seuraa etenkin pitkillä lenkeillä. Varsinkin radiojuontajien puhetta kuunnellessa aika tuntuu kuluvan nopeasti.

Parhaimmillaan musiikki tuo lisäpuhtia lenkkiin. Jos kappaleet ovat riittävän nopeita ja keskenään samantempoisia, musiikki voi lisäksi auttaa pitämään yllä sopivan tiheää askellusrytmiä. Kisakäytössä musiikki saattaa kuitenkin haitata muiden juoksijoiden huomioimista ja tuttujen kannustus matkan varrella voi mennä napit korvissa juostessa ohisektorille.


iPod Nano, mittakaavan antava aski, iPod Shuffle.

Käytän lenkkeillessä vaihtelevasti kahta Applen musiikkisoitinta ja Samsungin Galaxy S3 –kännykkää. Jälkimmäinen vaatii kokonsa vuoksi Spi-beltin tai takintaskun mukanakantamiseen. iPod Nano sujahtaa pieneenkin juoksutrikoontaskuun ja Shufflen voi napsauttaa klipsillä kiinni vaikka paidan reunaan. Shuffle tarjoaa vain nimensä mukaisen kappaleiden satunnaisen soittojärjestyksen, isoveliversiolla on mahdollista myös radion kuuntelu ja soittolistojen teko. Puhelimen musiikkiekstraominaisuus on Spotify.

Musiikkikappaleista jää itselleni helposti mieleen tietty paikka, tunne tai tilanne. Tässä esimerkkejä viime vuosien liikuntamusiikkimuistoista:

  • Ensimmäisellä puolimaratonilla minulla ei ollut mukana musiikkisoitinta ja matka tuntui pitkäveteiseltä. Jossain vaiheessa huomasin edessä juoksevalla One Way –merkkisen takin. Saman tien päässäni alkoi soida Blondien ”One way or another” –kappale, jonka rytmistä sain juoksuun sopivan askeltiheyden ja vauhdin.

  • Varkauden Navitas-puolimaratonin reitti on sisältänyt jyrkän ylämäen paikallisen laskettelukeskuksen kohdalla. Ensimmäisellä kerralla mäen kohdalla mp3-soittimeni shuffle-toiminto arpoi soittoon Nightwishin version ”Over the hills and far away” –kappaleesta. Seuraavana vuonna samalla kohtaa vuoroon tuli Iron Maidenin ”Run to the hills”!

  • Sonata Arctican ”Victoria’s Secret” –kappaleen lyriikoista löytyy yksittäinen hyvin kannustava pätkä: ”Dancing on the path and singing now you got away, you can reach the goals that you have set from now on every day.” Sen kuullessa askel tuntuu aina erityisen kevyeltä ja lentävältä.

  • Ensimmäinen maratonini Jyväskylässä 2012 sisälsi kaikenlaisia sääoloja. Alussa aurinko lämmitti, puolivälissä kaatosade jätti vaatteet ja kengät läpimäriksi ja kilometri ennen maaliintuloa tuli räntää. Tällöin soittimesta kajahti The 69 Eyesin ”Never say die”, mikä tsemppasi pitämään tahdin loppuun asti.

  • Olen haka kuulemaan väärin kappaleiden sanoituksia, mutta onneksi en ole ainut. Nightwishin ”Wishmaster” kuuluu vakiokisasoittolistalleni, enkä voi kuulla sitä ilman pientä hymyä näiden lyriikoiden vuoksi (linkki Youtube-videoon.)

Miten sinulla, musiikinkäytölle liikunnassa kyllä vai ei?

P.S. Soilen blogissa löytyy raportti siitä, millaisiin treeneihin Tough Mudder -kisaajat ovat tällä viikolla päässeet.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Syyskuun satoa

Tough Mudder -karsinnasta ei tullut (melko odotetusti) kutsua jatkoon, mutta tapahtuma oli kyllä mieleenpainuva elämys: ei todellakaan voi tietää mihin kaikkeen pystyy, jollei kokeile. Olen varma, että mukaan valitut kisaajat ovat niin teräskuntoinen ja oikealla asenteella varustettu joukko, että varsinaisen kilpailun läpäiseminen ei tule tuottamaan mitään ongelmia heille.


Kovaa ja korkealla.

Osallistujat saivat Varalan urheiluopistolta testipalautteen, joka kertoi kisanaikaisesta sykkeen käyttäytymisestä sekä laktaatin muodostumisesta ja poistumisesta.  Korkeimmillaan sykkeeni kävi 178:ssa ja pääosa ajasta liikuttiin 170:n tienoilla. Koska sykkeeni ovat luonnostaan hyvin korkeat, tulisi kuvassa punaisella näkyvän maksimitehoalueen olla vielä askeleen ylempänä. Siinä tapauksessa liikuin kisasuorituksen aikana pääasiassa raskaalla teholla.


Niin katoaa kertynyt laktaatti.


Laktaattikäyrä oli muodoltaan sellainen, että joko a) minulla on huippu-urheilijan palautumiskyky verenkiertoelimistön suhteen tai b) mittauksessa oli tapahtunut valitettava virhe. Itse kallistun jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle. Karsinnasta toipumiseen meni päivä jos toinenkin. Jalkani olivat ottaneet rämpiessä osumaa parinkymmenen näyttävän mustelman verran, onneksi rantakausi on ohi. Lauantaina kokeilin ensimmäisen kerran juoksua mutta palasin kotiin jo vartin jälkeen jalkojen tunnuttua voimattomilta.

Viikko karsinnan jälkeen päälle hyökkäsi perinteinen syysflunssa. Mieheni oli saman taudin kourissa viikon päivät, itse selvisin puolella viikolla kuumeen noustua 39:ään. Flunssan vuoksi jouduin siirtämään Pirkan Hölkkään osallistumiseni ensi vuodelle. Konkarit kertoivat tapahtuman vastaavan rasitukseltaan maratonia, joten en uskaltanut kokeilla juoksua niin pian sairastamisen jälkeen.

Syysmaisema Mustavuoren huipulta.

Syyskuun liikunnat menivät kohtalaisen hyvin. Alkukuun lihasvenähdys ja Tough Mudderista toipuminen vähensivät harjoittelumäärää, keskimäärin liikuntaa kertyi 4 tuntia 45 minuuttia viikossa. Aika jakautui lajien kesken seuraavasti:

  • pyöräily 4 h 50 min
  • juoksu (tekniikka) 2 h 10 min
  • juoksu (matka) 3 h 35 min
  • uinti (tekniikka) 1 h
  • uinti (matka) 30 min
  • lihaskuntojuNppa ja sali 3 h 45 min
  • muut 3 h

Muut-osioon meni viime kuussa Tough Mudderin lisäksi työpaikan pilates- ja balance-tuntien kokeilut. Ne olivat kivaa vaihtelua, vaikkakin ehkä hieman liian hidastempoisia makuuni. Parasta syyskuussa oli mukavasti mennyt puolikas ja kauniit ulkoilusäät!