perjantai 8. toukokuuta 2015

Harry’s Spring Run-Off 5 km 4.4.2015


Yhdistetystä talvi- ja pääsiäislomasta onkin kulunut jo kuukausi. Matkustin mieheni kanssa Islantiin ja Kanadaan, eikä loma mennyt pelkästään löhöillessä.

Parin päivän Islannin-pyrähdyksellä kiersimme autolla Reykjavikin lähellä olevia luonnonnähtävyyksiä. Jäätävän tuulisena päivänä uintitauko Laugarvatnen ulkoilma-altaalla teki terää. Altaiden vesi lämmitetään geotermisellä lämmöllä ja altaita löytyy pienimmistäkin kylistä. Paikalliset viihtyivät 40-asteisissa pikkualtaissa juttelemassa, joten sain 28-asteisen 6 x 25 metrin altaan omaan käyttööni. Kävimme reissulla myös monelle tutussa Blue Lagoonissa, mutta sen vesi on liian kuumaa ja mineraalipitoista varsinaiseen uimiseen.

Kylmä ilma, lämmin vesi.

Torontoon saapumista seuraavana päivänä oli vuorossa juoksukisa. Bongasin matkan ajankohtaan osuvan ”Harry’s Spring Run-Off”- hyväntekeväisyysjuoksutapahtuman reissua suunnitellessa, ja ajattelin kokeilla, miltä kisaaminen ulkomailla tuntuu. Tapahtumalla kerätään varoja eturauhassyöpätutkimukseen, joten osallistumismaksu meni hyvään tarkoitukseen.

Kisamatkaksi valitsin viiden kilometrin reitin. Yllätyin, että alle 28 minuutin tavoiteajalla minut laitettiin ensimmäiseen lähtökarsinaan, mutta osa osallistujista kävelikin matkan. Tapahtumaan osallistui muutama tuhat juoksijaa ja järjestelyt toimivat hyvin, paikalla oli suuri määrä vapaaehtoisia neuvomassa. Kisapäivä oli aurinkoinen ja lämpöä oli parin asteen verran.

Team Finland.

Reitti kiersi paikallista High Park –puistoa ja oli hyvin mäkinen. Yksi alkumatkan alamäki oli niin jyrkkä, että itsesuojeluvaisto pakotti jarruttamaan.  Juuri ennen maaliviivaa reitti sisälsi puolestaan etukäteen legendaariseksi hehkutetun ylämäen, joka oli maineensa veroinen. Hyytymäisillään olevia juoksijoita tsempattiin mm. ’It’s just a hill, get over it!” –kylteillä. Muutenkin katsojia ja kannustusta oli paljon. Viihdykettä tarjosi niin marimbaorkesterin versio Enrique Iglesiaksen ”Bailamos”-kappaleesta kuin blueskitaristikin.

Syke pysyi koko ajan yli 170:n noustessa lopussa 180:een. Juoksu meni aikaan 26:42, joka oli minuutin heikompi kuin pari viikkoa aiemmin tehty Teivocup-kokeilu. Olin tyytyväinen, että alitin kuitenkin tavoiteaikani, sillä tiesin reitin olevan kova. Kokemuksesta tuli oikein hyvä matkamuisto.


Tarjoilut ja osallistujalahjakassin sisältö olivat oivat.

Loppuloman liikunta olikin kävelyä ja muutaman kerran hotellin kuntosalilla käymistä. Puolen tunnin treenilläkin sai lisävirtaa pitkiin kiertelypäiviin ja ruokahalua paikallisen poutinen popsimiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti