perjantai 13. helmikuuta 2015

Epäonnea ja evotusta

Tämän ja ensi kuun kolmastoista päivä osuvat tänä vuonna pahamaineisiksi perjantaiksi. Tekevälle sattuu ja tapahtuu (nimimerkillä ”Tälläkin hetkellä pari naarmua ihan vain kotitöistä”), mutta osaan tapaturmista ja ikävistä yllätyksistä voi yrittää varautua.

Avovesiuinnissa yhteisharjoittelu tuo turvaa. Ilmoittauduin juuri heinäkuussa pidettävälle AquaPlussan avovesiuintikurssille, jotta kylmä järvivesi ja yhteislähtöjen ryminä sekä mahdolliset silmäkulmakyynärpäät eivät tule tänäkään vuonna puun takaa. Järvessä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu: viime kesän harkkakisassa vieressä uinut kisaaja takertui merkitsemättömän siiman koukkuihin, onneksi irrotusapua tuli saman tien. Ekstravarusteetkin ovat kullanarvoisia, ei olisi Joroisten uinnista tullut mitään ilman varustekassissa olleita varauimalaseja  - alkuperäiset kun ehtivät kadota ennen starttia.


Sumu on kaunis mutta joskus vaarallinen.

Pyöräillessä olen todella varovainen. Hiljennän vauhdin suosiolla pieneksi paikoissa, joissa on huono näkyvyys: pyörä pitää pystyä pysäyttämään ajoissa.  Kypärä sekä heijastinliivi ja/tai räikeänkirkkaat vaatteet ovat itsestäänselvyys, kuten myös omien aikeiden näyttäminen ajoissa muille tienkäyttäjille. Pyörällä liikkuessa en kuuntele musiikkia koskaan ja juostessakin varsin maltillisella äänenvoimakkuudella. Aina kannattaa olla hieman ennakoiva, jos vaikka edessä liikkuva jalankulkija päättääkin yllättäen vaihtaa liikesuuntaansa.

Ennen ensimmäistä triathlonkisaa jännitin juomapullojen vaihtamisen onnistumista, aavistelin joko pudottavani pullon tai kolaroivani muiden osallistujien kanssa. Tähänkin auttoi etukäteen harjoittelu: töihin ajaessa kokeilin juomapullon telineestä ottamista ja takaisin asettamista, jolloin liikerata kävi tutuksi ja tasapainon ylläpitäminen helpottui.


Juomisenharjoittelupätkä. Kuva on sentään otettu paikallaan ollessa.
 
Juoksussa olen välttynyt ongelmilta. Kännykkä kulkee nykyään mukana ja usein pääsen lenkkeilemään seurassa. Jos lähden yksin liikkeelle, saatan huikata kuinka pitkän lenkin suunnittelen tekeväni ja mihin päin olen menossa. Talvella juoksen liukastumisriskin takia pääasiassa sisätiloissa, sillä en vielä omista nastalenkkareita. Pitkillä lenkeillä varaudun yllätyksiin kuten kramppeihin tai rakkoihin kantamalla mukana laastaria, magnesiumjauheannospussia ja minijuomapulloa.

Epäonnea voi yrittää vältellä, mutta joskus tulee ihan rehellisesti evotettua. Tässä muutama valopilkku lyhyen triathlonhistoriani ajalta:

  • Avovesiuintikurssin ensimmäisenä päivänä kiskoin pari minuuttia märkäpukua päälle nurinkurin, ulkopinta ihoa vasten. Kumma kun ei meinannut onnistua! Puolustukseksi on sanottava, että Nokian Vihnusjärven pukukoppi oli pilkkopimeä.
  • Ajoin ensimmäistä kertaa lukkopoljinkengillä töihin viime keväänä. Pyöräkatokseen kaartaessa ajattelin, että ”Hyvinhän tämä meni”, ja seuraavaksi keräilin itseäni asfaltilta. Note to self: älä laita painoa sille puolelle pyörää, jolla kenkä on vielä kiinni polkimessa.
  • Reitit on hyvä kartoittaa etukäteen, sillä harkkakisassa olen onnistunut eksymään sekä pyöräily- että juoksuosuudella. Myös käytetty kulkuneuvo kannattaa pitää mielessä, kerran menin autolla lähisalille ja taitettuani kotimatkaa 50 metriä kävellen kävin noutamassa auton parkkipaikalta...

2 kommenttia:

  1. Tänään tuli täysin hypotettinen evotustilanne mieleen. Kun lähdet uimaan ensimmäistä osaa CSS testistä, jossa uidaan 400m täysiä, ja koko matkan hapottaa ja hapettaa mukavasti, niin kannattaa kiinnittää aivan erityistä huomiota siihen, että ennen uimaan lähtöä painat Suunnosta "lap" -painiketta, etkä jotain muuta kuten "pause" -painiketta. Kaaosteoria pätee tässäkin, pieni virhe alkutilanteessa, iso veetus lopussa.

    -Mikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, hypoteettisesti voisi kuvitella syövän miestä aika lailla... Mulla onnistui 'lap'-painikkeen käyttö eilen juoksukuntotestissä, mutta sarjojen lepoaikojen (yksi vai kaksi minuuttia) muistaminen oli vähän haasteellista.

      Poista