perjantai 31. lokakuuta 2014

Ikävä lokakuu, mahtava marraskuu?

Lokakuu ei juurikaan tarjonnut kirjoittamisen aihetta, sillä treenaaminen jäi vähälle flunssaviikon, työmatkojen ja yleisen kiireen vuoksi. Huomenna koittava marraskuukaan ei pimeytensä ja koleutensa vuoksi innostaisi liikkumaan, mutta tällä kertaa kokeilen siihen ’fight fire with fire’ -tyyppistä lähestymistapaa.

’Mahtava marraskuu’ on minulle teemakuukausi, jonka aikana liikun keskimäärin tunnin päivässä pitäen kuitenkin yhden lepopäivän viikossa. Huikkaan lyhyesti kunkin liikunta-annoksen tunnelmat Twitterin puolella. Tarkoitus on saada itseni liikkeelle silloinkin kun sohva, viltti ja kirja tuntuisivat huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Parhaimmassa tapauksessa tunti päivässä -tyylistä tulee pysyvä rutiini.

Liikunnaksi lasken marraskuun aikana myös kävelylenkkien ja venyttelyn kaltaiset kevyet suoritukset, jottei treenimäärien merkittävä nosto olisi turhan dramaattista kropalle. Force majeure -klausuuli sisältää mahdollisen sairastumisen.


Voima tarttuu mm. Nokianvirran koulun liikuntasalissa.

Lokakuussa harjoittelua kertyi 13 tunnin verran seuraavalla jakaumalla:
  • juoksu 3 h 25 min, josta 45 min tekniikkaharjoitusta
  • uinti 2 h, pääasiassa tekniikkaharjoitusta
  • sisäpyöräily 3 h
  • lihaskuntojumppa, sali ja kotikuntopiiri 4 h 35 min
 
30 metriä alaspäin ja altaalle.

Kuukauden treenien valopilkku oli yhteiset uimaharkat hiljattain triathlonharrastuksen aloittaneen, ensi kesänä puolimatkalle suuntaavan kaverin kanssa. Hervannan uimahallin syövereissä ihastelin, miten puolessatoista kuukaudessa voi saada tekniikan niin hyvännäköiseksi – uintikurssi, jokaviikkoinen itsenäinen harjoittelu ja tekniikkavideoiden katselu olivat selvästi tuottaneet tulosta.

Samalla turhautti hieman se, miten vaikeaa itselle on oppia pois huonosta uintityylistä. Vääränlaiset liikeradat tuntuvat iskostuneen ”lihasmuistiin” ikuisiksi ajoiksi: kyynärpää ei pysy pinnalla, jalat uppoavat, hapenotto sekoittaa rytmin jne.

Mikä tahansa väri käy, kunhan se on musta.


Lokakuussa talouteemme muutti kaksi kappaletta Suunto-tuotteita. Mieheni hankki juoksu-, kuntosali- ja sulkapalloilukäyttöön Ambit 2 R -laitteen ja itse ostin uutukaisen Ambit 3 Sportin triathlonharjoittelua ja –kisoja varten. Mittarit ovat olleet nyt käytössä pari viikkoa ja ensivaikutelmat ovat olleet positiivisia.

Kapeassa ranteessa Ambit 3 näyttää aika massiiviselta, mutta laite ei tunnu painavalta. GPS-mittaus näyttää toimivan ilman katkoksia ja treenien siirto Movescountiin on nopeaa, kunhan vain hauenleukapiuha on kunnolla kiinnitetty mittariin. Myönnettäköön, että softapäivityksen yhteydessä nollautuneiden käyttäjäasetusten uudelleennaputtelu risoi ohuesti... Seuraavaksi klikkaan auki Ambit kolmosen opaskirjan ja perehdyn laitteen erikoisominaisuuksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti