lauantai 20. syyskuuta 2014

Palanen kerrallaan

Vuoden ajan olen yrittänyt ymmärtää hyvän juoksuasennon perusedellytyksen, lantio eteen –ohjeen, ja nyt taisi lamppu vihdoin syttyä. Konkretisoijiksi tarvittiin yksi triathlonisti ja yksi pilateksen harrastaja. Kimmoke asian rautalangasta vääntämiseen tuli, kun näin Tampere Puolimaratonilta minusta otettuja kuvia. Asento on moneen otteeseen niin lysyssä, että hieman hirvitti katsoa.

Kohta kosken kohdalla.

Vaikka lantio eteen -ohje kuulostaa itsestäänselvältä, olen noudattanut sitä väärin työntämällä pikemminkin ristiselkää eteenpäin (silloin, kun olen ylipäätään muistanut ohjeen juostessa). Kaverit saivat visualisoitua oikean liikkeen muun muassa näin:

  • Kuvittele, että ylläsi on vyö. Muuta lantion asentoa niin, että solki on samassa linjassa vyön takaosan kanssa.
  • Kuvittele, että suoliluidesi kohdalla olisi ajovalot. Kohota lantiota niin, että valot osoittavat suoraan eteenpäin.

Näin pieni asia, suunnilleen viiden sentin kokoinen liike. Sen tehtyä seisoo perusryhdikkäässä asennossa, jonka ylläpito vaatii kyllä jatkuvaa työtä. Jalka tuntuu tällöin työntyvän eteenpäin helpommin.

Sama asia on selitetty myös kehotuksella kääntää häntäluu osoittamaan alaspäin. Itse hahmotan liikkeen siten, että lantiota käännetään ylöspäin ympyrän neljännesosakaaren verran. Monta tapaa sanoa sama asia, riittää kunhan tajuaa edes yhden niistä. Vielä kun tästä tulisi luonnollinen juoksuasento.

Herkkupäivän kuvausrekvisiittaa.

Tekniikkaharkoissa asentoa on kehitetty pikkuhiljaa: ensiksi opettelin vähitellen kanta-astujasta painottamaan päkiäaskellusta. Rintakehän ryhdikäs asento ja ylävartalon hienoinen kallistus (”kuin olisi kaatumassa eteenpäin”) ovat olleet pitkään työn alla. Kun lantio alkaa pysyä kohdallaan, päästään seuraavien osioiden kimppuun teemalla ”voimaa jalkoihin”:

  • Polven nosto korkeammalle
  • Jalan terävä napautus eteen
  • Jalan työntö pitkälle taakse

Ja tämä kaikki vain juoksua koskien, uinnissa ja pyöräilyssä on puolestaan omat kymmenet tekniikkaniksinsä. Nekin tullaan ajan myötä taklaamaan samalla tavoin kuin elefantti syödään, palanen kerrallaan.

2 kommenttia:

  1. Nää on huikeita oivalluksia! Luulen, että ahaa-elämykset tulevat sitten kun on niille oikea aika. Juoksu on kyllä niin vaikea ja hieno laji.

    VastaaPoista
  2. Kyllä, ei riitä pelkkä tossun toisen eteen laittaminen. Mutta kivaa on kehittyä, vaikka sitten hitaastikin. :)

    VastaaPoista