tiistai 9. syyskuuta 2014

”Motivation gets you started, habit keeps you going.”

Palataan syyskuun 2013 alkuun. Olin juuri ilmoittautunut tämän kesän puolimatkalle ja luottavaisella mielellä siitä, että 10,5 kuukaudessa ehtii treenata itsensä läpäisykuntoon. Triathlonharjoittelun aloittaminen kuitenkin takkuili. Juoksin syyskuun puolivälissä maratonin, jonka jälkeinen treenitauko venähti kolmeen viikkoon.  Loppuvuoden liikkuminen oli pääasiassa tasolla ”lyhyt juoksu, lyhyt sali” ilman suunnitelmaa ja tavoitteellisuutta. Puolimatka tuntui niin isolta kokonaisuudelta, etten tiennyt mistä lähteä liikkeelle.


Lempijuoksumaisemaa Vihilahdessa.

Marraskuun lopussa osallistuin ystävän innoittamana Jarmo Hastin vetämälle triathlonin viikonloppuleirille Nokialla. Leiriltä hain tekniikkavinkkejä kaikkiin kolmeen lajiin sekä ylipäätään ’kick start’ –aloitusta harrastukseen. Tekniikka- ja teorialuentojen lisäksi kolmeen päivään mahtui uintia, spinningiä, juoksua, kuntopiiriä ja venyttelyä noin kymmenen tunnin edestä. Vasta-alkajalle setti oli sen verran rankka, että sunnuntai-iltana nukahdin olohuoneemme matolle kesken venyttelyn.

Pidin leiriä onnistuneena, sillä aloittelijalle vetäjien antama tekniikkaopetus ja leiriläisten omat kokemukset tarjosivat lähes kokonaan uutta ja hyödyllistä tietoa. Oli myös mielenkiintoista nähdä veden alla kuvattu video omasta uintityylistä (ja sen tyylittömyydestä).


Punahilkkana liikenteessä, huomioväri ennen kaikkea.

Säännöllisen kolmen lajin harjoittelun sain käyntiin klassisesti uuden vuoden jälkeen. Harjoittelutuntimäärät pysyivät silti hyvin matalina. Ensi kesänä puolimatkalle tähtäävä kaverini tiedusteli, paljonko käytän aikaa treeneihin, jolloin laskin takautuvasti tämän vuoden treenitunnit tammikuun alusta Joroisten kisaan asti. Keskimäärin aikaa meni 3 tuntia 12 minuuttia viikossa. Mukaan on laskettu myös matkustusviikot sekä sairasviikot, jolloin en liikkunut lainkaan.


Treenimäärät tunneissa.

Uintiin käytin 21%, pyöräilyyn 36%, juoksuun 26% sekä saliin ja muihin lajeihin 17% kokonaisharjoitusmäärästä. Muihin lajeihin sisältyy kaikki loppu liikunta satunnaisista kirkkovenesouduista hot jooga –kokeiluihin. Hyötyliikuntaa en laskenut mukaan määriin, päivittäin tulee käveltyä muutama kilometri.

Lajikohtainen ajankäyttö.

Jossittelulla ei pitkälle pötkitä, mutta mitä tekisin toisin, jos aloittaisin triathlonharjoittelun nyt? Suurin hyöty olisi kenties ollut alusta asti seuran treeneissä käymisestä. Valmennus on hyvin laadukasta ja ohjeistusta annetaan liikkujan tason mukaan. Triathlonteam226:ssa on rentoa ja mukavaa porukkaa, joiden kanssa on hauska treenata, ja joilta kehtaa kysyä neuvoa perusasioissakin. Vaikka triathlon on yksilölaji, yhteisharkoissa saa tsempattua itsensä yrittämään kovempaa, sillä muutkin tekevät parhaansa ja haluavat kehittyä.


Härmälän monsterimäki, taattu sykkeennostattaja.

Toiseksi käyttäisin paljon enemmän aikaa maantiepyörän päällä, ennen puolimatkaa kilometrejä ehti taittua vain noin 400. Koko alkutaival pyörällä meni vaihteiden kanssa taistellessa ja pyöritystekniikkani kaipaa kipeästi hiomista. Hankin juuri harjoitusvastuksen, jonka avulla jalat saavat toivottavasti lisää voimaa ja paremman tekniikan pitkän talven aikana. Ylipäätään tulen siirtämään saliin ja muihin lajeihin käytettyä harjoitteluaikaa pyöräilyn treenaamiseen.


Pyöräillessä tutuksi tullut "kotoo töihin" -näkymä.

Tärkein asia, jonka muutan omassa treenauksessani, lienee kuitenkin asennoituminen harjoitteluun ja triathlonharrastukseen. Bongasin tämän postauksen otsikon viime sunnuntaina Tampereen GET UP! –liikuntamessuilla crossfitsali Poltteen mainoslakanasta. Kuluneisuudestaan huolimatta fraasi pitänee paikkansa: kun harjoittelusta tulee itsestään selvä osa päivittäistä elämää, kehittyminen pääsee käyntiin ja kunto nousee.

Aion tällä kaudella lisätä liikuntaan käytettävää aikaa merkittävästi mutta maltilla, huomioiden vuodenaikojen mukaiset jaksotukset ja lajipainotukset. Myös kehonhuolto tullee olemaan entistä tärkeämpää palautumisen helpottamisen ja vammojen ehkäisyn takia. On mielenkiintoista aikanaan nähdä, miten tavoitteellinen harjoittelu näkyy kisavauhdeissa ja kestävyydessä ylipäänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti