maanantai 15. syyskuuta 2014

Tampere Puolimaraton 14.9.2014

Puolikas meni paljon paremmin kuin odotin: lähtiessä en ollut edes varma maaliin pääsystä, mutta juoksinkin 26 sekunnin päähän ennätyksestäni. Kisaan lähdettiin Keskustorilta, joka oli täpötäynnä kaikkiin sateenkaaren väreihin pukeutunutta juoksukansaa. Sää oli tuuleton ja aurinkoinen lämpötilan ollessa noin 15 astetta, joten jälleen tarkeni lyhythihaisella ja –lahkeisilla.


Ready to run.

Tuhatkunta juoksijaa alkulämmittelyssä.


Ensimmäinen minuutti bruttoajasta kului lähtöportin läpi pääsemiseen. Samoin ensimmäiset puolitoista kilometriä meni sumpussa köpötellessä, lähdin kahden tunnin jäniksen takaa mutta olisi kannattanut siirtyä vielä edemmäs jonossa. Eipä ainakaan tullut lähdettyä liian kovalla vauhdilla.

Lähtöön järjesty.

Odottelin, alkaako reidessä tuntua kipua, muttei tapahtunut mitään. Hieronta ja lepo olivat näköjään tepsineet. Pidin koko kisan ajan sykkeenä etukäteen mietityn 170. Jonkin verran piti tehdä työtä sen ylläpitämiseksi, lukemat pyörivät usein 167-168:n kieppeillä.

Reitti kiersi todella upeita maisemia: pääsin ensi kertaa käymään uudehkolla Palatsinraitin sillalla sekä Lapinniemen ranta-alueella, joka muistuttaa Vihilahden puistoa. Reitillä oli kuitenkin paljon käännöksiä ja jonkin verran nousuja, tiukin oli ehkä Härmälän metsäpätkällä ollut lyhyt mutta jyrkkä mäki.

Ratinan suvanto.

Juoksin koko ajan sykkeen mukaan, väliaikojen perusteella se tarkoitti noin 5:40 min/km -tahtia. Hörppäsin nestettä (vuorotellen vettä ja urheilujuomaa) jokaisella huoltopisteellä, vaikkei sää tuon lämpimämpi ollutkaan. Huoltopisteitä oli sopivan taajaan, mutta viimeisellä huoltopisteellä tuli hieman odottelua, sillä juomia ei ollut ehditty kaataa kuppeihin. Geelin nappasin tuttuun tapaan puolen tunnin välein.


Väkeä puolimatkan krouvissa stadionilla.

Stadionkierroksella huomasin kahden tunnin jäniksen noin 30 metrin päässä, yritin roikkua mukana vaikka vauhti tuntui kovalta. Vieressä juossut kommentoikin pupun menevän ylivauhtia. Puoli tuntia siitä eteenpäin jänis tuntuikin hölläävän vauhtiaan, ja pääsin sen ohi. Yhdeksännentoista kilometrin kohdalla pohkeessa alkoi tuntua krampinpoikasta, onneksi vasta silloin.

Viimeiset kaksi kilometriä meni hyvällä fiiliksellä, sillä näytti siltä, että saisin alitettua kaksi tuntia. Loppurutistuksena toimi Laukontorin silta ylämäkeen juostuna ja maalissa olin nettoajassa 1:58:25. Juoksun jälkeen oli paljon parempi olo kuin yleensä puolikkaan jälkeen. Se johtui ehkä siitä, että olen juossut lähes kaikki muut puolikkaat vajaat kymmenen astetta kuumemmassa säässä.

Pirteänpinkki osallistujalahja.
Palautumisapurit.

Kisan jälkeen pohkeet ovat olleet väsyneet mutta kipuja ei ole tuntunut. Huomenna todennäköisesti välttelen rappujen alas kävelemistä... Tänään tekniikkaharkoissa otin syväkyykky-loikka -yhdistelmät tavallista rauhallisemmin välttääkseni uuden lihasvenähdyksen. Kannatti käydä kokeilemassa puolimaratonia, nyt voi hyvillä mielin aloittaa Pirkan Hölkkä -treenin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti