sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tampere Maraton 10 km 30.8.2014

Nyt on ensimmäinen kisakymppi juostu alta pois. Kisanumeron hain Koskikeskuksesta jo perjantaina, muttei kisakansliassa näyttänyt olevan ruuhkaa lauantaiaamunakaan. Juoksuvarustus aiheutti hieman arpomista: laittaako 13 asteen puolipilvisessä säässä pitkä- vai lyhytlahkeiset ja -hihaiset vaatteet? Päädyin lyhyisiin versioihin eikä kyllä paleltanut, startin odottamista lukuun ottamatta.

Kisanumeroa ja ajanottochipiä hakemassa.

Juoksun lähtö oli klo 12, joten aamulla oli sopivasti aikaa syödä riittävän runsas, muttei liian raskas aamupala. Tällä kertaa sain kisaseuraksi mieheni, joka osallistui juoksutapahtumaan ensimmäistä kertaa itse juoksijana. Aiemmin hän on ollut mukana monta kertaa huoltomiehenä ja valokuvaajana. Kisapaikalle menimme kätevästi bussilla.


Ei mikään 'Breakfast of champions'.
Nelineloset ja kolmeysit bussia odottamassa.

Jätimme lämmittelyvaatteet ja muut tavarat Ratinan stadionin kisakeskukseen säilytykseen ja siirryimme kympin lähtöpaikalle Ratinan sillan alle. Alkulämmittelyjen jälkeen olikin jo aika siemaista energiageeli ja ryhmittyä lähtöjonoon. Kympin juoksijoita oli noin 120, joten ruuhkaa ei syntynyt.


Ilmassa keskisuuren urheilujuhlan tuntua.

Kisareitti kulki tutuissa maisemissa Hatanpäällä, Vihilahdessa ja Rantaperkiössä aiemman kotimme lähellä. Suuria korkeuseroja ei ollut. Ensimmäiset kolme kilometriä juoksu oli hieman tahmeaa mutta kolmannesta seitsemänteen kilometriin askel tuntui rullaavan hyvin. Seitsemännen kilometrin jälkeen väsymys alkoi tuntua ja hengityskin vinkui välillä. Huoltopisteillä hörppäsin molemmilla kerroilla mukillisen urheilujuomaa. Vasen lenkkarini hiersi hieman nilkasta mutta muita ongelmia ei ollut.


Kokeilin tässä kisassa uutta taktiikkaa: aiemmin olen seurannut juoksuun kulunutta aikaa jokaisen kilometritolpan kohdalla, mutta tällä kertaa en katsonut kelloa kertaakaan vaan seurasin vain sykettä. Seuramme valmentaja ehdotti, että pitäisin kisassa sykkeen 175:essä ja kiristäisin lopussa 180:een, jos pystyn. Keskisykkeeni olikin 175 huipun käydessä 185:ssä.


Stadionilla tultiin maaliin tai lähdettiin uudelle kierrokselle.

Loppuaikani oli 53:13. Olen tyytyväinen siihen, sillä tavoitteeni oli alittaa 55 minuuttia. En ole nopea juoksija ja juoksenkin mieluummin pitkän matkan rauhallisesti kuin lyhyen matkan kovaa. Jäi kuitenkin tuntemus, että kisan aikana olisi ollut ihan pikkuisen varaa kiristää vauhtia. Siksi ohuesti harmittaa, että naisten sarjan 11. sija jäi 11 sekunnin päähän. Mieheni juoksu meni hyvin: hän alitti 50 minuuttia, vaikkei ollut pystynyt treenaamaan kisaa varten flunssaviikkojen takia.

Kisassa juostiin kympin lisäksi maraton ja puolimaraton, ja tapahtuma olikin ansiokkaasti järjestetty: talkooväki jaksoi kannustaa ja heitä oli niin paljon, ettei ollut vaaraa eksyä reitiltä. Katsojia ei matkan varrella juurikaan näkynyt. Mukava lisä oli maaliin tulleille järjestetty kahvitus herkkuineen. Voisin osallistua tähän tapahtumaan toistekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti