perjantai 15. toukokuuta 2015

Ideapark-juoksu puolimaraton 9.5.2015

Nyt on vuoden ensimmäinen puolikas juostu Lempäälässä. Lähtökohdat olivat hyvät vuoden takaiseen kisaan verrattuna: vuosi sitten siitepölykausi oli pahimmillaan ja lämpöä pukkasi kevään ensimmäisen kerran jopa 23 astetta. Tämänkertainen rapsakantuulinen 8 astetta sopi minulle paremmin, ei vieläkään tullut kylmä lyhytlahkeiset + säärystimet -kombossa. Pitkähihainen, hanskat ja buffi olivat silti tarpeen.


Alkulämmöksi jumppaa ja lyhyitä vetoja.

Kuin hauet rannasta.


Lähdin juoksemaan tasaista vauhtia yhtä matkaa seurakaverin kanssa. Juoksijoita oli yhteensä noin tuhat ja pari alkukilometriä olivat vähän ruuhkaiset. Geelit otin puolen tunnin välein ja huoltopisteiltä nappasin vesimukilliset, sillä ainakin ensimmäisen pisteen urheilujuoma oli liian vahvaa mahalleni.

Tavoitesykkeeni oli 170 ja kisan keskisykkeeksi tuli 167. Tuntuma oli sellainen, että sain happea riittävästi ja olo oli koko ajan kohtalainen, mutten kuitenkaan pystynyt menemään epämukavuusalueelleni.  15 kilometrin kohdalla seurakaveri karkasikin omia matkojaan ja juoksi hienosti ennätyksensä.

Tasaisen vauhdin ylläpito oli hankalaa, sillä ylä- ja alamäkiä tuli vastaan jatkuvasti. Himmailu ylös, kiihtyvä rullaus alas, himmailu ylös… Pitkähkö pätkä reittiä kulki peltojen vieressä hiekkatiellä. Tällä osuudella sain pikkukivet lenkkarin sisään ja pohjakuvioinnin väliin ja kovan vastatuulen vaikutus oli suurin. Kannustajia reitillä oli melko harvassa verrattuna esim. Tampere Puolimaratoniin, mutta pariin otteeseen saatiin kuitenkin nauttia livemusiikista.


Pikaiset läpyt ennen loppusuoraa.


Parisataa metriä ennen maalia otin loppukirin. Aika 1:58:56 oli vajaan minuutin huonompi kuin ennätykseni, mutta ihan ok aika mäkiselle reitille. Parannusta viime vuoden tulokseen tuli noin viisi minuuttia. Maalissa jututin jo saapuneita seurakavereita ja herkuttelin palautumiskassin sisällöllä. Osallistujalahjaksi jaettu Asicsin paita jää minulta käyttämättä, sillä tilaamaani kokoa ei ollut jäljellä.

Lenkkarit riisuttuani huomasin potentiaalisen syyn siihen, miksi vaihdoin loppumatkasta askelluksen päkiätyylistä tasajalka-/kanta-astuntaan: vasemman isovarpaan tyvestä löytyi jäätävän kokoinen rakko. Tämä lienee myös syy siihen, miksi vasen pohkeeni oli kisan jälkeen täysin jumissa, vaikkei oikeassa tuntunut pahalta. Kisassa otetuista kuvista huomaa, että askeleeni tulee vielä liian eteen. Tätä on yritetty kitkeä pois etukallistuksen opettelulla, mutta tekemistä riittää edelleen...
 
Huomenna onkin sitten Helsinki City Runin vuoro, en tosin mene juoksubaanan puolelle vaan keskityn kannustamaan, kuvaamaan ja huoltamaan perhettä ja kavereita. Välillä näin päin!

perjantai 8. toukokuuta 2015

Harry’s Spring Run-Off 5 km 4.4.2015


Yhdistetystä talvi- ja pääsiäislomasta onkin kulunut jo kuukausi. Matkustin mieheni kanssa Islantiin ja Kanadaan, eikä loma mennyt pelkästään löhöillessä.

Parin päivän Islannin-pyrähdyksellä kiersimme autolla Reykjavikin lähellä olevia luonnonnähtävyyksiä. Jäätävän tuulisena päivänä uintitauko Laugarvatnen ulkoilma-altaalla teki terää. Altaiden vesi lämmitetään geotermisellä lämmöllä ja altaita löytyy pienimmistäkin kylistä. Paikalliset viihtyivät 40-asteisissa pikkualtaissa juttelemassa, joten sain 28-asteisen 6 x 25 metrin altaan omaan käyttööni. Kävimme reissulla myös monelle tutussa Blue Lagoonissa, mutta sen vesi on liian kuumaa ja mineraalipitoista varsinaiseen uimiseen.

Kylmä ilma, lämmin vesi.

Torontoon saapumista seuraavana päivänä oli vuorossa juoksukisa. Bongasin matkan ajankohtaan osuvan ”Harry’s Spring Run-Off”- hyväntekeväisyysjuoksutapahtuman reissua suunnitellessa, ja ajattelin kokeilla, miltä kisaaminen ulkomailla tuntuu. Tapahtumalla kerätään varoja eturauhassyöpätutkimukseen, joten osallistumismaksu meni hyvään tarkoitukseen.

Kisamatkaksi valitsin viiden kilometrin reitin. Yllätyin, että alle 28 minuutin tavoiteajalla minut laitettiin ensimmäiseen lähtökarsinaan, mutta osa osallistujista kävelikin matkan. Tapahtumaan osallistui muutama tuhat juoksijaa ja järjestelyt toimivat hyvin, paikalla oli suuri määrä vapaaehtoisia neuvomassa. Kisapäivä oli aurinkoinen ja lämpöä oli parin asteen verran.

Team Finland.

Reitti kiersi paikallista High Park –puistoa ja oli hyvin mäkinen. Yksi alkumatkan alamäki oli niin jyrkkä, että itsesuojeluvaisto pakotti jarruttamaan.  Juuri ennen maaliviivaa reitti sisälsi puolestaan etukäteen legendaariseksi hehkutetun ylämäen, joka oli maineensa veroinen. Hyytymäisillään olevia juoksijoita tsempattiin mm. ’It’s just a hill, get over it!” –kylteillä. Muutenkin katsojia ja kannustusta oli paljon. Viihdykettä tarjosi niin marimbaorkesterin versio Enrique Iglesiaksen ”Bailamos”-kappaleesta kuin blueskitaristikin.

Syke pysyi koko ajan yli 170:n noustessa lopussa 180:een. Juoksu meni aikaan 26:42, joka oli minuutin heikompi kuin pari viikkoa aiemmin tehty Teivocup-kokeilu. Olin tyytyväinen, että alitin kuitenkin tavoiteaikani, sillä tiesin reitin olevan kova. Kokemuksesta tuli oikein hyvä matkamuisto.


Tarjoilut ja osallistujalahjakassin sisältö olivat oivat.

Loppuloman liikunta olikin kävelyä ja muutaman kerran hotellin kuntosalilla käymistä. Puolen tunnin treenilläkin sai lisävirtaa pitkiin kiertelypäiviin ja ruokahalua paikallisen poutinen popsimiseen.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Tossuun tilaa

Maaliskuussa liikuntaa tuli ihan mukavasti (22,5 tuntia) sairasteluista huolimatta:

  • juoksu 5h 50min, kävely 45min
  • pyörä 4h 5min
  • uinti 3h 40min
  • soutu 1h 15min
  • kuntopiiri 4h, sali 2h 55min

Alkukuussa meni kolme päivää pienessä kuumeessa, joka ei silti muuttunut varsinaiseksi flunssaksi. Viikko sitten iski kuitenkin rankanpuoleinen mahatauti, jolta jo luulin välttyneeni tänä vuonna. 12 tunnissa kadonneet neljä kiloa palasivat nopeasti ja maanantain juoksuharkoissa olo alkoi olla normaali.

Juoksutekniikkaharkoissa onkin tahkottu viime kerrat ympäri Nokian urheilukenttää, välillä hieman jäisellä radalla, välillä räntäsateessa. Tärkein skarppaamisalue on minulla tällä hetkellä etukallistuksen ylläpitäminen rennosti. Huomaan suoristavani automaattisesti selkääni vetojen aikana, kovemmassa vauhdissa rentous häviää kokonaan.

Kovavauhtisia juoksuharjoituksia on alkanut tulla lisää, ja nyt täytyykin tasapainoilla säärten kuormituksen kanssa. Niitä kun ei kuulemma voi oikein muuten vahvistaa kuin kovavauhtisilla juoksuharjoituksilla… Kylmän ja kuuman veden suihkuttaminen vuorotellen ja hieronta ovat olleet kotikonstiapuina palautumiseen.


Aurinko laskee urheilukentän taa.

Vanhat Asicsin DS Trainerini saivat uuden elämän pikkuniksin ansiosta. Tämä pari on jäänyt melko vähälle käytölle, sillä vasen kenkä on usein tehnyt rakon etuvarpaan päähän (vasen etuvarpaani on samanpituinen kuin pottuvarvas.) Asicsin sivuilta löytyi kuitenkin nauhoitustekniikka, joilla kengän varvasosaan saa lisää tilaa.

Testasin uutta tyyliä, eikä rakkoja ole sen jälkeen näkynyt. Suosittelen kokeilemaan, jos joku vaihtoehtoisista nyörityksistä saisi kengän istumaan jalkaan paremmin.


Good as new!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Teivocup 5 km 14.3.2015

Eilen katkaisin puolen vuoden juoksutapahtumatauon osallistumalla Teivocupin viiden kilometrin kisaan. Puitteet olivat kunnossa: auringonpaistetta, olematon tuuli, pari lämpöastetta ja sula hiekaton tie. Lappu rintaan ja kohti uutta elämystä, tämä oli ensimmäinen kisaviitonen minulle.


Kisatoimisto sijaitsi raviratakeskuksen aulassa.

Osa porukasta lähti juoksuun lyhythihaisilla ja -lahkeisilla, itse arvelin, ettei minun vauhdillani tule kuuma pidemmilläkään vaateversioilla. Tein kunnon alkuverryttelyt parilla spurtilla, jotta jalat olisivat valmiit toimimaan heti. Etureidet olivat torstaisen jumpan jännehyppyjen jäljiltä edelleen pökkelöt, mutta lauantaiaamun pitkät venyttelyt ja kylmägeeli olivat auttaneet hieman. Uutena lihashuoltovälineenä mukaan on tullut kaulin, jolla saa pilatesrullaa tarkemman kohdistuksen.


Aamupalasta oli jo sen verran aikaa, että energiageelin olisi hyvä löytyä...

72 juoksijaa odottamassa puolenpäivän lähtölaukausta.



Juoksu lähti rivakasti liikkeelle ja 2,5 kilometrin kohdalla kääntöpaikalla väliajakseni huudettiin 12:28. Paluumatka meni kuitenkin verkkaisemmin, sillä takaisin tullessa alkumatkan pitkä loiva alamäki muuttui pitkäksi loivaksi ylämäeksi. Keskisykkeeni oli 175 huipun käydessä 181:ssä, tutun korkeaa siis. Maaliin tulin ajassa 25:41 ihan hyvävointisena, ehkä olisi ollut vielä hieman varaa kiristää vauhtia.

Kisassa mukana ollut seurakaveri kommentoi Teivocupin olevan hyvä ”karstanpolttoharjoitus”, mikä lienee totta. Kisatilanteessa saa normilenkkiä paremmin tsempattua itsensä juoksemaan niin kovaa kuin pääsee. Tulen varmasti myöhemmin taas testaamaan Teivocupissa, miten lyhyen matkan juoksukunto on kehittynyt.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hei hei helmikuu

Helmikuu hujahti ohi huomaamatta. Treeneissä pääsin kuuden tunnin viikkokeskiarvoon, tunnit jakautuivat näin:

  • juoksu 4 h 45 min, kävely 2 h 15 min
  • uinti 3 h 45 min
  • pyörä 2 h 15 min, soutu 2 h 10 min
  • kuntopiiri 6 h 55 min, sali 2 h
 
Vaihtelun vuoksi Pyynikillä, korvapuustihoukutuksia on tarjolla täälläkin.

Olen pitkästä aikaa innostunut uinnista eikä Nokian uimahallin vesi olekaan niin jäätävää kuin muistin. Tekniikkapuolella yritän saada kyynärpäähän ”pyöreyttä ja pehmeyttä” kädenkäännössä, tällä hetkellä liike on kuulemma liian mekaaninen.  Uintitekniikkaharkoissa treenattiin myös hyvää otetta vedestä sculling:illa, joka tuntuu aina yhtä oudolta.

Pari viikkoa sitten kävin Tampereen Urheiluhierojakoululla hieronnassa. Luulin, ettei kropassa ollut jalkapohjaa lukuun ottamatta pahoja jumeja, mutta tunnin käsittelyssä löytyi tukkoinen paikka jos toinenkin. Kaiken kaikkiaan olin oikein tyytyväinen kokemukseen ja varsinkin pohkeet hyötyivät hoidosta.


Se tunne, kun saavut harkkoihin ja valmentaja pitelee paperilomakkeita...


Juoksutekniikkaharkkoihin messujen takia tullut kuukauden tauko katkaistiin yllätyksenä tulleella juoksukuntotestillä. Pirkka-hallin rataa kierrettiin neljällä eri sykealueella kolmena settinä yhteensä yhdeksän kilometrin verran. Tulosten pohjalta saadaan tietää, minkä sykealueen harjoittelua itse kunkin kannattaa vahvistaa kevään aikana.


"On jossain kesä, jossain ei näy pilvenreunustakaan". Joroinen 2014.

On vielä kolmisen kuukautta aikaa kesän alkuun. Ennen Joroisen puolimatkaa olen valinnut ohjelmaan Ideapark-juoksun puolimaratonin toukokuussa ja triathlonin sprint-matkan kisat Himoksella kesäkuussa. Niitä odotellessa!

perjantai 13. helmikuuta 2015

Epäonnea ja evotusta

Tämän ja ensi kuun kolmastoista päivä osuvat tänä vuonna pahamaineisiksi perjantaiksi. Tekevälle sattuu ja tapahtuu (nimimerkillä ”Tälläkin hetkellä pari naarmua ihan vain kotitöistä”), mutta osaan tapaturmista ja ikävistä yllätyksistä voi yrittää varautua.

Avovesiuinnissa yhteisharjoittelu tuo turvaa. Ilmoittauduin juuri heinäkuussa pidettävälle AquaPlussan avovesiuintikurssille, jotta kylmä järvivesi ja yhteislähtöjen ryminä sekä mahdolliset silmäkulmakyynärpäät eivät tule tänäkään vuonna puun takaa. Järvessä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu: viime kesän harkkakisassa vieressä uinut kisaaja takertui merkitsemättömän siiman koukkuihin, onneksi irrotusapua tuli saman tien. Ekstravarusteetkin ovat kullanarvoisia, ei olisi Joroisten uinnista tullut mitään ilman varustekassissa olleita varauimalaseja  - alkuperäiset kun ehtivät kadota ennen starttia.


Sumu on kaunis mutta joskus vaarallinen.

Pyöräillessä olen todella varovainen. Hiljennän vauhdin suosiolla pieneksi paikoissa, joissa on huono näkyvyys: pyörä pitää pystyä pysäyttämään ajoissa.  Kypärä sekä heijastinliivi ja/tai räikeänkirkkaat vaatteet ovat itsestäänselvyys, kuten myös omien aikeiden näyttäminen ajoissa muille tienkäyttäjille. Pyörällä liikkuessa en kuuntele musiikkia koskaan ja juostessakin varsin maltillisella äänenvoimakkuudella. Aina kannattaa olla hieman ennakoiva, jos vaikka edessä liikkuva jalankulkija päättääkin yllättäen vaihtaa liikesuuntaansa.

Ennen ensimmäistä triathlonkisaa jännitin juomapullojen vaihtamisen onnistumista, aavistelin joko pudottavani pullon tai kolaroivani muiden osallistujien kanssa. Tähänkin auttoi etukäteen harjoittelu: töihin ajaessa kokeilin juomapullon telineestä ottamista ja takaisin asettamista, jolloin liikerata kävi tutuksi ja tasapainon ylläpitäminen helpottui.


Juomisenharjoittelupätkä. Kuva on sentään otettu paikallaan ollessa.
 
Juoksussa olen välttynyt ongelmilta. Kännykkä kulkee nykyään mukana ja usein pääsen lenkkeilemään seurassa. Jos lähden yksin liikkeelle, saatan huikata kuinka pitkän lenkin suunnittelen tekeväni ja mihin päin olen menossa. Talvella juoksen liukastumisriskin takia pääasiassa sisätiloissa, sillä en vielä omista nastalenkkareita. Pitkillä lenkeillä varaudun yllätyksiin kuten kramppeihin tai rakkoihin kantamalla mukana laastaria, magnesiumjauheannospussia ja minijuomapulloa.

Epäonnea voi yrittää vältellä, mutta joskus tulee ihan rehellisesti evotettua. Tässä muutama valopilkku lyhyen triathlonhistoriani ajalta:

  • Avovesiuintikurssin ensimmäisenä päivänä kiskoin pari minuuttia märkäpukua päälle nurinkurin, ulkopinta ihoa vasten. Kumma kun ei meinannut onnistua! Puolustukseksi on sanottava, että Nokian Vihnusjärven pukukoppi oli pilkkopimeä.
  • Ajoin ensimmäistä kertaa lukkopoljinkengillä töihin viime keväänä. Pyöräkatokseen kaartaessa ajattelin, että ”Hyvinhän tämä meni”, ja seuraavaksi keräilin itseäni asfaltilta. Note to self: älä laita painoa sille puolelle pyörää, jolla kenkä on vielä kiinni polkimessa.
  • Reitit on hyvä kartoittaa etukäteen, sillä harkkakisassa olen onnistunut eksymään sekä pyöräily- että juoksuosuudella. Myös käytetty kulkuneuvo kannattaa pitää mielessä, kerran menin autolla lähisalille ja taitettuani kotimatkaa 50 metriä kävellen kävin noutamassa auton parkkipaikalta...

torstai 15. tammikuuta 2015

Arkista aherrusta

Lomailu on mukavaa mutta on normipäivärytmissäkin puolensa. Toimistotyöpäivän jälkeen treenaus on kiva tapa siirtyä vapaa-ajan moodiin. Aamuharjoittelu on minulle harvinaista herkkua, sillä varsinkaan talvella ei nappaa vääntäytyä ylös yhtään aiemmin kuin oikeasti täytyy.

Joroisten puolimatkan kisaan on nyt puoli vuotta aikaa, ja otan suuntaa-antavaksi harjoitusmäärätavoitteeksi 6-7 tuntia viikossa. Jos tuntuu, että lepo on tarpeen niin lepään. Lajipuolella uinti täytyy lisätä jokaviikkoiseen ohjelmaan. Lähin halli on 500 metrin päässä työpaikalta, joten uimaan siirtymisen ei pitäisi olla liian vaikeaa... Tauon jälkeen on ollut hauska nähdä tuttuja seuran harkoissa, vuodenvaihteessa mukaan onkin liittynyt uusia jäseniä.


10-30-30-30 -vatsalihasliikkeiden tekopaikka TT226:n jumpalla.

Kremppojen määrä on tunnetusti vakio. Kipeän nilkan jälkeen päälle iskivät yli viikon sairastelut, ja vuodenvaihteesta lähtien jalkapohjassani on ollut pieni jumiutunut pläntti. Jalka kipeytyi kaupunkireissulla pitkiä matkoja vanhoissa tennareissa kävellen. Jumi ei varsinaisesti satu juostessa mutta tuntuu kävellessä ”lonksumisena”. Golfpallon pyörittely ja jalkapohjan painelu eivät ole vielä auttaneet, joten seuraan tilannetta. Olisi tietty hyvä jumpata jalkapohjan lihaksia säännöllisesti eikä vain silloin, kun ne ovat jo jumissa.


Viivalta toiselle, yhteensä noin 50-60 hyppyä.

Maanantain juoksutekniikkaharkat saivat aikaan taas vaihteeksi etureisijumiviikon, istuutuminen tapahtuu vieläkin tuolin käsinojista tukea hakien. Tällä kertaa voimatasoa kasvatettiin syväkyykkyhypyillä juoksuradan viivoilla, sekä etu- että takaperin. Ehkä voima alkaa vähitellen karttua, ainakin tietää tehneensä jotain tehokasta.

Tammikuun ensimmäisellä puoliskolla liikuin 11 tuntia:

  • juoksutekniikkaharkat 2 h 15 min, kävely 2 h 15 min
  • TT226 lihaskuntojumppa 2 h, kotikuntopiiri 2 h
  • pyörä 1h 40 min, soutu 50 min